Poika ja reppu

Männäviikkoon on mahtunut monta dramaattista reppuepisodia. Viimeisin tapahtui samaisena torstaina kuin edellisen postauksen surkea ostosreissu, vaikkakin jo illan koitettua. Siitä tuli satu!

Poika ja reppu

Olipa kerran Hassu, punainen poika, joka oli matkalla Omakirppis KABOOM!:sta parhaan ystävänsä Felixin kanssa kotiin Viikkiin. Pojat matkasivat kaupan kautta kassit täynnä juhannusherkkuja, suklaata, maitoa ja muuta maistuvaa. Pojat nousivat 9-ratikkaan Sturenkadun ja Aleksis Kiven kadun kulmalta, laskivat kassit lattialle, istuivat pehmoisille penkeille ja höpisivät iloisin mielin kaikenlaista. Vaikka päivä kaivoksella oli ollut pitkä ja raskas, ajatus pääsystä kotiin oman, rakkaan tietokoneen ja television ääreen piristi molempien mieltä. Pasilan asemalla pojat sitten ottivat kassinsa, jäivät pois ratikasta ja matkasivat hissillä kadulta rautatieasemalle. Hissin painikepaneeli oli tulella vandalisoitu matkallaan eksyneiden toimesta ja hissi haisi pissalle, mutta matka korkeuksiin oli muuten mutkaton!

Matkallaan eksyneet olivat leikkineet tulella

Pissahissi

Päästyään ulos hissistä Felix huomasi yht'äkkiä jotain kauhistuttavaa: Hassun, punaisen pojan musta puolireppu oli kadonnut! Sitä ei näkynyt missään! Pojat katselivat molemmat ympärilleen ja käänsivät taskunsa ylösalaisin ja katsoivat kivenkin alle. Reppu oli poissa! Se oli jäänyt ratikkaan, päättelivät pojat! Reppu oli pojille erittäin tärkeä, sillä juuri tähän kassiin oli pakattu Hassun, punaisen pojan laktoositon, rasvaton maito ja herkullinen suklaalevy, jonka menettämisestä Hassu punainen poika oli erittäin surullinen. Felix taas oli vihainen menetetyistä rahoista, jotka oli ansaittu kovalla työllä kaivoksessa, ja oli sitä mieltä, että arvokasta ruokaa sisältänyt reppu on saatava takaisin juhannukseksi. Pojat riitelivät asiasta hetken suusanallisesti ja kävi niin, että Hassu, punainen poika päätti lähteä hakemaan reppua takaisin. Hän käveli takaisin alas ja askelsi pysäkillä odottavan ratikan kuskin juttusille.

Hassu, punainen poika kiiruhtaa ratikkapysäkille

Ystävällinen kuski ymmärsi hädän ja otti radiollaan yhteyttä ratikkaan, johon reppu oli jäänyt. Hassu, punainen poika sai kuulla, että reppu oli löydetty ja otettu talteen ja se oli ratikan kyydissä matkalla Koskelan halliin, salaperäiseen paikkaan, josssa raitiovaunuja säilytetään öisin. Ymmärtäväinen kuski kertoi myös, että sieltä repun voisi vielä noutaa.

Hassu, punainen poika kipuaa ratikkaan

Hassu, punainen poika palasi asematasanteella odottavan Felixin luo uutisia kerrottavanaan, mutta väsyneenä ja kyllästyneenä koko reppuepisodiin mielessään vain kotona odottava oma, rakas tietokone. Kaukana Suuren metsän takana sijaitsevalle Koskelan hallille matkaaminen iltamyöhään tuntui väsyneestä pojasta hirveän työläältä, eikä poika olisi millään jaksanut enää liikahtaa senttimetriäkään. Felix oli kuitenkin yhä sitä mieltä, että reppu on saatava takaisin, ja niinpä Hassu, punainen poika joutui lähtemään hakemaan sitä Koskelan hallista. Masentuneena poika otti potkulautansa, rohkaisi mielensä ja lähti hämärtyvän illan selkään. Matka Koskelan hallille oli pojalle täysin uusi, sillä hän ei ollut koskaan mennyt tähän osaan Suurta metsää. Poikaa  jännitti, eksyykö hän matkalla ja onko matka uuvuttavan pitkä.

Itä-Pasilan päättyessä kohti Mäkelänkatua Hassu punainen poika potkutteli laudallaan ja yht'äkkiä alhaalla laakealla puistonurmella näkyi liikettä! Hassu punainen poika riemuitsi! Nurmella hyppi pienen pieni, ruskea koira emäntänsä kanssa. Poika kysyi, saako koiraa kuvata ja emäntä oli suostuvainen! Koira hyppeli pojan ympärillä ja uskaltautui jopa haistelemaan pojan kättä. Pikkuruisen koiran kieli tuntui hassulta!

Pikkuruinen koira hyppeli iloisena nurmella

Pikkuruinen koira antoi hieman silittääkin

Hassu, punainen poika kertoi pikkuruisen koiran emännälle, että pojalla itsellään on siamilainen kissa, joka on pikkuruista koiraa suurempi. Emännästä tämä oli hauskaa! Pojankin mielestä se oli hauskaa ja hän olisi tahtonut jäädä leikkimään iloisen koirasen kanssa vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Hassu, punainen poika kuitenkin muisti, että hänellä oli tehtävä tekemättä: kadonnut reppu piti noutaa takaisin. Hieman iloisemmalla mielellä hän lähti taas potkuttelemaan kohti Suurta metsää ja Koskelan hallia.

Hassu, punainen poika potkuttelee

Lähellä Velodromia Hassu, punainen poika huomasi suurensuuren, harmaan kiven, jonka päällä oli jotain kummallista. Siinä köllötti pieni, punainen pallo! Pallo oli kovaa, maalattua metallia, ja Hassu, punainen poika ihmetteli kovin, mitä ihmettä pallo siinä keskellä kiveä tekee. Poika muisti nähneensä tällaisia metalliesineitä muuallakin kiveen hakattuna, mutta koskaan niiden merkitys ei ole pojalle avautunut. Eikä avautunut nytkään. Tuntui, että pallolla ei yksinkertaisesti ole mitään järjellistä tehtävää suureen kiveen iskettynä. Hassu, punainen poika ajatteli, että ehkä tämä on sellainen otin, josta ilkeä jättiläinen voi ottaa kiinni Maasta, mutta sitten poika ymmärsi, että eihän ilkeä jättiläinen noin pienestä pallosta otetta voi saada. Jättiläisen sormien pitäisi olla pikkuruiset, samankokoiset kuin Hassulla, punaisella pojalla, ja mikä jättiläinen se sellainen olisi, jolla olisi ihan pikkiriikkiset sormet!

Punainen pallo oli tiukasti kiinni kivessä

Hassu, punainen poika ihmettelee palloa ja miettii jättiläisiä

Taas Hassu, punainen poika muisti repun ja ajatteli huoneenlämmössä nopeasti huononevaa maitoaan ja herkullista suklaata. Piti siis jatkaa matkaa. Pitkin mutkittelevaa, kovaa asfalttia potki poika kohti Suurta metsää. Ilta alkoi hämärtyä vielä entistäkin mustemmaksi ja puhelimenkin akku alkoi ulista. Tuleeko matkan teosta näin yhtään mitään?

Poika ajaa maali-ihmisten yli. Maali-ihmiset eivät ole moksiskaan!

Vihdoin! Suuri metsä löytyi! Hassu, punainen poika tiesi sen siitä, että ympäröivä kasvisto alkoi muuttua puistomaisesta enemmän luonnonvaraiseksi. Poika ihasteli vehreää, jännittävää maisemaa ympärillään. Metsässä oli kaikenlaisia kukkia ja puita!

Sininen kukka

Poika ihmettelee sinistä kukkaa

Metsässä oli myös suuria, pelottavan näköisiä puita ja pimeitä, synkänmustia lehvästöjä, joihin Hassu, punainen poika tuskin uskalsi katsoa. Selkäpiissä kävivät kylmäävät väreet, kun poika ajattelikin, mitä hirviöitä Suuressa metsässä voisi liikkua näin hämärällä! Äkkiä poika näki suurensuuren luurangon taivasta vasten ja säikähti suunnattomasti! Poika nousi pois potkulautansa päältä ja hiipi hipihiljaa kohti hirviötä, joka seisoi jyrkän mäen päällä. Poika kiipesi kohti hirviötä kauhuissaan!

Kauhistunut poika tuijottaa luurankoa 

Hirviö olikin kelohonka. Se oli tosin ensimmäinen kelohonka, jonka poika ikinä Helsingissä on nähnyt, joten jännitys ei ollut turha! Seuraava jännitys olikin, kuinka päästä alas jyrkän jyrkkää rinnettä, joka alkoi olla myös hieman yönkostea ja siksi vaarallisen liukas. Tässähän voi taittaa niskansa! Varovaisesti Hassu, punainen poika siis palasi pikkuaskelin rinnettä alas potkulautansa luo matkaa jatkamaan.

Hirviön luuranko

Jyrkkä rinne oli kinkkinen kiivetä

Tien varrella Suuri metsä oli yhä pimeämpi ja tiheämpi. Poika ihmetteli, miten Eurooppalaisen maan pääkaupungin keskellä voi olla näin villiä metsää, joka näyttää hirveän pelottavalta ja eksyttävältä. Eikö kaupungin pitäisi olla rakennettu täyteen taloja niin, että ihmisillä olisi edullinen asuinpaikka. Hassu, punainen poika tiesi, että Helsingissä asuntopula on todellinen ongelma, ja kuitenkin mietti asiaa keskellä sysimetsää. Ristiriita kalvoi Hassun, punaisen pojan mieltä, mutta nyt oli tärkeämpääkin ajateltavaa: maitolitrat ja suklaa! Matka siis jatkui!

Sysi

Poika ja sysi

Synkkä Suuri metsä jäi taa, kun Hassu punainen poika saapui Kumpulaan ja sitä kautta suurelle moottoriväylälle, jota pitkin autot ajavat tuhatta ja sataa. Tien varressa oli kuitenkin oma väylä jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Tien varressa oli myös pitkä pätkä puista seinää, jonka poika tiesi vähentävän autojen aiheuttamaa melua tien vieressä olevalle asuimistolle. Nyt moottoriväylä oli kuitenkin hiljainen, kun kello oli niin paljon. Poika huomasi, että puisella seinällä kasvoi ruusuja. Hiljaa poika kysyi ruusuilta, onko hän lähellä Koskelan halllia ja ruusut kuiskasivat tuskin kuultavalla äänellä, että "Hassu, punainen poika, olet aivan lähellä Koskelan hallia". Tästä rohkaistuneena poika jatkoi matkaansa ja pian halli olikin näkyvissä. Se oli suuri ja keltainen ja sinne mentiin sisään isosta portista, joka onneksi oli auki. Poika potkutteli portista sisään raitiovaunukiskoja mukaillen.

Opastavat ruusut

Ystävällinen ratikkakuski oli kehottanut poikaa menemään hallilla niin kauas siihen paikkaan, johon ratikat menevät yöksi lepäämään. Sinne potki poika ja koputti oveen. Vastausta ei kuulunut, joten poika avasi oven itse. Hölmistyneen näköinen suomalainen mies tuijotti siellä vähäsanaisena, kun poika selitti tulleensa hakemaan arvokasta ruokaa sisältävää reppuaan. Hetken päästä mies kuitenkin otti asian hoitaakseen ja soitti johonkin jollekin. Hassua, punaista poikaa jännitti kovin, sillä tuntui, että ratikkakuski oli ennustanut tapahtumien kulun jotenkin eri tavalla. Nyt tämä tuntui aika vaikealta. Poika mietti, saako hän ollenkaan takaisin reppuaan, joka on täynnään maitoa ja maukasta suklaata.

Punainen valo paloi hallilla

Mies puhuu puhelimessa

Joku jostain vastasi ja mies sanoi pojalle, että reppu on löytynyt ja toinen mies tuo sen. Iloisena poika kiitti hiljaista miestä ja samassa näki, kun toisessa rakennuksessa ovi kävi. Sieltä tuli ulos toinen mies kantaen kädessään Hassun, punaisen pojan arvokasta ruokareppua. Poika otti repun käteensä, laittoi sen hartioilleen sangasta ja vielä varmisti, että se oikeasti on selässä ottamalla kuvan. Kuvassa taustalla näkyy mies, joka palautti repun pojalle. Kiitos, mies!

Reppu oli siis löytänyt tiensä takaisin Hassun punaisen pojan harteille ja poika vesi kielellä iloitsi tulevasta suklaanautinnosta. Vielä oli kuitenkin potkittava takaisin kotiin, joten poika ylitti suuren moottoriväylän ja sukelsi taas metsään. Puhelin päästi entistä tiheämmin akun loppumisesta varoittavaa ääntä.

Potkiminen kävi yht'äkkiä hankalammaksi, kun tie muuttui asfaltista soratieksi! Poika ajatteli, että missä hikiällä hän oikein on. Helsingissä hän kuitenkin oli. Keskellä metsää. Keskellä metsää näkyi suuri, kaatunut puu. Kuin jättiläiskäärme se varjoissa oikoi itseään ja pojan oli pakko hiipiä lehvien läpi käärmettä ihailemaan. Käärme oli kuollut ja se oli luomassa samalla uutta elämää, kun sen kuorella kasvoi sammal.

Jättiläiskäärme ei liikkunut enää

Sammal

Poika poistui kuolleen jättiläiskäärmeen luota takaisin soratielle. Yht'äkkiä Hassu punainen poika ihmetteli, että onko hän keskellä Suomi-filmiä, kun edessä antoi iso, vehreä niitty, jonka takana oli maalaistalo, ja jolla iso hevonen löntysteli rauhallisen oloisena. Poika katsoi vasemmalle ja siellä oli aitauksessa toinenkin hevonen, pienempi, ponin mallinen, valkoinen. Hassu punainen poika meni ponin luo, sillä iso hevonen näytti hieman pelottavalta ja oli vaikeammin läpikuljettavan puskan takana. Ponin mallisen hevosen aitaus taas oli ihan soratien vieressä. Maassa kasvoi ruohoa ja ensimmäistä kertaa vuosiin, niin pitkiin vuosiin, poika syötti ponin malliselle hevoselle ruohoa suoraan kädestään. Ponin mallinen hevonen söi kaiken innoissaan!

Suomi Filmi esittää

Hassu, punainen poika ja valkoinen, ponin mallinen hevoinen

Syöttö

Yht'äkkiä Hassun punaisen pojan pään sisällä kuului parahdus! Aaaks! Aidassa on reikä! Aidassa oli todellakin reikä! Valkoisen, ponin mallisen hevosen aidassa oli iso reikä ja hevonen oli juuri matkalla kohti reikää. Puhelinkin vinkaisi väliin vihjaten poikaa vaihtamaan tai lataamaan akkua. Hädissään poika mietti, mitä tehdä. Valkoinen, ponin mallinen hevonenhan on kohta tiellä ja lähtee siitä sitten ravaamaan kohti keskustaa, törmää ruotsinlaivaan ja hukuttaa 1500 ihmistä. Apua! Poika mietti, meneekö hän kaukana niityn takana siintävään maalaistaloon varoittamaan reiästä aidassa, mutta tiesi, että talo on niin kaukana, että valkea suuri hevonen olisi siinä ajassa ehtinyt jo upottaa ruotsinlaivan. Puhelin ulvahti. Poika yritti ruohotupolla houkutella suurta jättiläishevosta pysymään poissa aidan reiältä, mutta hevonen piti päänsä ja jatkoi matkaa kohti satamaa.

  

Hassu, punainen poika huokasi helpotuksesta! Valkoinen, ponin kaltainen hevonen kävelikin kaikessa rauhassa reiän ohi ja tuhannet ihmiset ruotsinlaivassa pelastuivat varmalta tuholta. Poika iloitsi tarinan onnellisesta käänteestä ja jatkoi taas matkaansa kotia kohti suklaapatojen ääreen. Vastassa oli tällä kertaa sorainen ylämäki, joka oli potkulaudalle ylivoimainen, mutta poika päättäväisesti käveli ja talutti väsynyttä potkulautaansa. Sitten hän saapuikin Mordoriin.

Kuollut kuin kivi

Niin paljon kuolemaa, mietti Hassu, punainen poika hiljaa. Maa näytti häväistyltä. Kuolema oli peittänyt ennen niin elämäniloiset, hauskat kivet. Poissa oli kivistävä nauru ja ilkamointi. Jäljellä ainoastaan valkeaan kuoleman viittaan verhotut, muodottomat kivenmöhkäleet. PIP, huusi puhelin!

Kivirivi

Hämmentyneenä näkemästään poika otti vielä yhden kuvan kuolleista kivistä. Sitten puhelin päästi kuolonkorahduksen ja sammui pois. Sen pituinen se!

-Toni-